vauvakuume!

Näin viime yönä unta jossa olin raskaana. Se oli ihanaa! Oon muutenkin vauvakuumeillut varmaan puoli vuotta, vaikka järki sanoo ettei kannata. Varsinkin viime kuukausina oon nähnyt todella paljon vauvaunia ja unia joissa oon ollut raskaana, käynyt ultrassa, odottanut kaksosia tai saanut pienenpienen vauvan syliini. 

Panikoin pari viikkoa sitten ihan tosissani kun huomasin että yksi pilleri oli jäänyt ottamatta - ensimmäistä kertaa sitten pillerien aloittamisen! Säikähdys sai häädettyä vauvakuumeen, mutta näköjään vaan vähäksi aikaa. 

Olin pitkään vakuuttunut ettei mahaa tule ikävä, enkä odota mahdollista toista raskautta innolla, koska oksensin koko ensimmäisen raskauden ajan ja muutenkin elämäntilanne oli aika stressaava. Nyt kuitenkin oon huomannut että odotankin oikeastaan toista raskautta innolla ja ajattelen sitä toisena mahdollisuutena, nyt kun elämäntilanne on tietyllä tapaa parempi. Viime raskauden aikana en oikeastaan ollut kovin onnellinen. Tietysti olin onnellinen vauvasta alun järkytyksen jälkeen, mutta koko odotusta varjosti toinen odotus, Deen Kuubasta lähtemisen odotus ja luulen että pahoinvointikin oli osittain henkistä.

Pari päivää ennen synnytystä!

Arki Adin kanssa on tällä hetkellä todella raskasta, enkä tiedä miten oikeasti jaksaisin arkea raskaana, mutta toisaalta, ihmiset on selvinneet pahemmistakin tilanteista. Tietysti syksyllä on taas enemmän töitä ja koulua, ja Adin kanssa olisi tarkoitus aloittaa kerhossa käyminen, ja tiedän kokemuksesta että talven pimeys vie voimat - se onkin yksi suurimmista syistä odottaa vielä.

Oon myös miettinyt paljon sitä, miksi oikeasti ikävöin vauva-aikaa. Sekin aika oli rankkaa, yöt oli katkonaisia, jatkuvasti oli epävarma olo ja aina piti olla odottamassa seuraavaa vaihetta. Toisella kerralla haluaisin pysähtyä oikeasti nauttimaan kaikista vaiheista (tiedän, klisee, mutta niin se vaan on) ja antaa elämän pyöriä vauvan ympärillä. Aika menee niin nopeasti ja yhtäkkiä vauva onkin taapero ja tekee itsenäisesti asioita. Ja sitten on tietysti vielä se imetys, joka ei mennyt Adin kanssa ihan putkeen... Se oli alusta asti mulle todella tärkeä asia, ja edelleen harmittaa etten osannut itse etsiä riittävästi apua, enkä myöskään saanut tukea neuvolasta. Toisen lapsen kanssa itsevarmuus ja -luottamus riittäisi siihen, että saisi neuvolassa oikeasti asiaansa oikeasti apua.

Näitä asioita pyörittelen päässäni melkeinpä päivittäin. Ollaan puhuttu tästä paljon Deen kanssa, mutta vaikka molemmat halutaan ehdottomasti lisää lapsia, osataan myös pitää jalat maassa ja pää kylmänä - vielä ei ole kakkosen aika! Tein testinkin varmuuden vuoksi muutama päivä sitten ja reaktioni negatiiviseen tulokseen oli helpotus. Sekin varmaan kertoo ettei vielä ole aika :) 

Besos,
Taru

tuuheampi ponnari

Hei ihanaiset!

Oon taas suorittanut pienen katoamisen, Adi nimittäin on päättänyt että ei tarvitse enää päikkäreitä. Kaikki oma aika on nyt siis ihan nollissa. Toivottavasti taas jossain vaiheessa alkaa päivisinkin uni maistumaan, mutta siihen asti meno on aika kiireistä.

En muista oonko maininnut että mulla alkoi heti raskauden alussa ihan tajuton hiustenlähtö. Eli siis kesästä 2011 tähän kesään 2013 asti multa on lähtenyt ihan tukkokaupalla hiuksia, ihan ilman harjaamistakin ja tietysti vielä enemmän sillon kun onp itänyt harjata. Oon hoitanut hiuksiani manteli- ja piparminttuöljyillä, jotka selvästi auttoikin hiustenlähtöön ja -kasvuun, mutta ei näitä haituvia voi enää hyvällä tahdollakaan sanoa tuuheiksi.

Sutaisen tosi usein hiukset ponnarille, ensinnäkin Adin takia ja toiseksi töiden takia. Ja tietysti ruokaa laittaessa, muuten niitä hiuksia päätyy myös safkan sekaan... Mun ponnarista on kuitenkin tullut aika säälittävä hiirenhäntä, joten yritin keksiä jonkun keinon jolla saisi nopeasti ja helposti edes hiukan tuuheutta ponnariin.

Jos on hiukan enemmän aikaa käytän harjaa ja kampaa, muotovaahtoa, geeliä, kahta hiuslenkkiä ja pinnejä. Jos taas on ihan oikeesti kiire, käytän pelkästään harjaa ja hiuslenkkejä.

 

Aloitan levittämällä muotovaahtoa hiusten tyveen pää alaspäin ja ainakin mun hiuksissa Herbinan tuuheuttava muotovaahto tekee ihmeitä!

Seuraavaksi teen jakauksen korvasta korvaan yläviistoon, kiinnitän päällimmäisen osion pois tieltä ja teen ponnarin alemmasta osiosta. Kannattaa valita omien hiusten värinen lenkki, tai jokin luonnollinen väri, ruskea, musta tai valkoinen. Näin lenkki ei näy valmiista ponnarista kovin paljoa.

Ennen päällimmäisen osion kiinnittämistä levitän hiuksiin pienen määrän vahaa tai geeliä, koska mulla on koko hiusraja täynnä vauvahiuksia. Jos ei halua käyttää vahaa tai geeliä, saa fly offsit hyvin kuriin myös lakalla. Itse tykkään suihkuttaa lakkaa ensin käteen ja sitten pyyhkäistä kevyesti kämmenellä hiuksia.

Pahoittelut valottuneesta kuvasta, toivottavasti saatte selvää. Eli ennen ponnarin sitomista otan etuhiuksista kolmion mallisen osion ja pinnitän sen taakse työntäen hiuksia kevyesti eteenpäin, eli teen mini poofin (kyllä, tiedän että mun termit on erittäin ammattimaisia :D). Laitan yleensä neljä pinniä kiinnittäen ne ristiin, näin pinnit pysyy varmasti kiinni myös tanssitunnilla. Tässä tapauksessa otan kuitenkin pinnit lopuksi pois, joten kiinnityksellä ei ole niin paljoa väliä.

 

Tässä hiusten sivuosiot on vedetty mukaan ponnariin harjan kanssa, mutta pinnit on vielä päässä.

 

 

Kun otan pinnit pois annan etuhiusten hiukan avautua, ja sillä saan saman efektin kun kevyellä tupeeraamisella. Tässä vielä kuvat tavallisesta nopeasti sutaistusta ponnarista ja valmiista tuuheammasta ponnarista.

 

 

Tietysti jälkimmäinen näyttää paljon huolitellummalta, mutta erityisesti tykkään siitä miten ponnari ei lähde lenkin jälkeen suoraan alas, vaan alla oleva toinen ponnari antaa hiukan enemmän korkeutta ja tuuheutta. Ja tietysti mitä paksumpi lenkki sitä enemmän tuuheutta :) Lisäksi ponnari on paljon napakampi ja sopii siksi eityisen hyin mulle töihin. Pieni asia joka vaikuttaa paljon lopputulokseen on kahden osion saaminen tasapainoon. Teen itse tosiaan jakauksen korvasta korvaan yläviistoon, koska päällimmäiseen osioon pitää jäädä riittävästi hiuksia peittämään alimmaista ponnaria ja alimmaiseen riittävästi ponnarin tekemiseen.

 

Tästä pienestä kikasta on mulle arjessa paljon iloa, tavallinen ponnari tuntuu hiukan paremmalta "kampaukselta". Toivottavasti tekin saatte tästä iloa!

 

Besitos,

Taru

viime aikoina

Viime aikoina...

 

...ollaan junailtu.

...ollaan käyty ulkona syömässä.

...olen tykästynyt punahuuliin...

...ja duck feissaillut niiden innoittamana.

 ...ollaan käyty kerran juhlimassa.

...ollaan syöty paljon mansikoita.

...olen poistunut kotoa peikon näköisenä.

...olen rakastanut vanhoja arskojani ja Seppälän tarjouskorviksia.

 

Mitä te olette tehneet viime aikoina?

 

Besos,

Taru

kesäisen hehkuva iho / arkimeikki

Hello lovelies!

Sain vihdoin kuvattua edes hiukan arkimeikin vaiheita ja lupailinkin jo aiemmin jakaa pienen poskipunakikan, jota käytän näin kesällä aina meikatessani. Oma arkimeikkini perustuu siihen että saan edes hiukan eloa kasvoihin, kulmat näkyviin ja silmiin eloa. Sen pitää olla nopea ja simppeli, koska aamupäivät on usein pientä hullunmyllyä Adin kanssa, enkä kuitenkaan halua olla ilman meikkiä. Siinä ei ole niinkään kyse siitä ettenkö voisi lähteä kotoa ilman meikkiä, vaan siitä että oma olo kohenee kun peilissä näkee muutakin kun tummat silmänaluset ja harmaan ihon.

Niinä päivinä kun pidän tunteja, vaihdan ripsarin vedenkestävään, koska muuten mulla on tunnin jälkeen kulmaluu täynnä mustia pisteitä, mutta muuten meikki on aika lailla aina sama.

Aloitan sekoittamalla kosteusvoidetta Garnierin bb-voiteeseen ja buffaan seoksen kasvoille tasapäisellä sudilla. Olen erityisen tarkkana leukalinjassa, hiusrajassa ja suun ympärillä, koska niissä mulla mielestäni näkyy pahiten värin mahdollinen epätasaisuus. Ai niin, pohjalla mulla oli pelkästään silmänympärysvoide.

Seuraavaksi on vuorossa kulmat, jotka teen Lumenen Blueberryllä, joko sävyllä 2 tai 3 (tässä tapauksessa 3). Ensin piirrän, sitten harjaan, niin lopputuloksesta ei tule mielestäni liian jyrkkä.

Seuraavaksi peitevoide, tällä hetkellä käytän Wet n Wildin palettia, jossa on neljä sävyä. Ensin piirrän vaaleammalla sävyllä minikorostksen kulmien alle ja häivytän sen kulmaluulle, seuraavaksi peitän samalla sävyllä tummat silmänaluset (alemmassa kuvassa huomaaa eron ennen ja jälkeen peiteväriä) ja lopuksi käytän tummempaa sävyä nenän punoituksen peittämiseen.

Kevyen puuteroinnin jälkeen valmis pohja. Puuterin (Maybelline Dream Matte Powder) levitän isolla pehmeällä siveltimellä, siis fluffyllä :)

Tätä tehdessäni olin menossa illalla pitämään tuntia, joten ripsari on vedenkestävä LaFemme Mascara, muina päivinä Rimmelin Extra Super Lashbuilding Mascara.

Sitten itse asiaan, eli siihen poskipuna- ja aurinkopuuterikikkailulla luotavaan hehkuun. Itse käytän ikivanhaa aurinkopuuteriani, jonka merkkiä en edes tiedä, highlightina on vasemmanpuoleinen persikkainen sävy jossa on kuultoa mukana ja kolmantena kirkas pinkki.

Ylemmässä kuvassa paljas pohja, alemmassa aurinkopuuteri. Levitän aurinkopuuterin aluksi yhdellä suoralla vedolla posken kuopasta kohti korvan yläosaa ja sen jälkeen pehmennän rajoja pyörivin liikkein. Koska aurinkopuuterissani on kimalletta mukana ei sillä kannata yrittää varjostaa, mutta jos käyttäisin mattaa puuetria, niin jättäisin blendailun hiukan vähemmälle.

Seuraavaksi levitän valoaheijastavan persikkaisen poskipunan aivan posken yläosaan, heti silmän alapuolelle (ylempi kuva) ja pinkin punan posken "omenaan" eli siihen kohtaan poskessa joka korostuu hymyiltäessä. Muistaakseni olen kuullut joskus että puna posken omenassa vanhentaa herkästi, joten levitän kirkkaan pinkin todella kevyellä kädellä. Tarkoitus on että persikkainen highlight heijastaa valoa ja pinkki puna on siinä kohtaa poskea johon aurinko osuu, lopputuloksen pitäisi siis olla raikas ja sen oloinen kuin olisit juuri tullut auringosta.

Lopuksi vielä huulikiilto (Hawaiian Tropicin sunkissed kosteuttava huulikiilto suojakertoimella 25, sävy island berry) ja simppeli, raikas arkimeikki on valmis :)

Palailen taas pian hiusjuttujen parissa, pohdin että miten ponnariin saa helposti lisää volaa ;)

Besitos,
Taru

loput lomashoppailut

Pari postausta sitten esittelin muutamia Mallorcalta ostamiani juttuja, ja nyt sain vihdoin kuvattua loputkin ostokset. Ennen kuin siirryn shoppailuihin, pari sanaa Mallorcasta ja Alcudiasta. Mallorca on siis Espanjalle kuuluva saari, joka on osa Baleaarien saariryhmää. Alcudia sijaitsee Mallorcan pohjoisrannikolla, parhaat biitsit puolestaan länsirannikolla (vaikka Alcudiastakin löytyy peräti 14km hiekkarantaa). Alcudia on täysin turistikohde, mitään paikallista elämänmenoa siellä ei siis pääse kokemaan, ja asukaslukukin putoaa reippaasti sesongin päätyttyä. Virallinen kieli Mallorcalla on katalaani, mutta espanjalla pärjäsi oikein hyvin.

Me ei viitsitty lähteä retkeilemään oikein mihinkään Adin kanssa, mutta mahdollisuuksia kyllä on. Mallorcalla on upeita tippukiviluolia, joissa olen käynyt pienenä ja patikointimahdollisuudet on hyvät. Ihan meidän hotellin kupeessa oli luonnonpuisto, jonka laitamilla oli kiva käppäillä vaunujen kanssa. Paikallisbusseilla pääsee kätevästi Alcudian vanhaan kaupunkiin, mutta hinnat siellä on tosi kovia ja bussit ääriään myöten täynnä. Ainakin Apollomatkat järjesti suurkaupunki Palmaan retkiä, jos siis himoitsee kunnon shoppailua niin kannattaa suunnata sinne.

Meidän loman tarkoitus oli lähinnä olla tekemättä mitään ylimääräistä, koska Adi pitää kiireisenä kuitenkin, ja siinä onnistuttiinkin hyvin. Valittiin matkaa varatessamme puolihoito, eli aamiainen ja illallinen hotellilla. Molemmat osoittautui oikein kivoiksi, mitään suuria gourmet elämyksiä tuskin buffetpöydästä löytää koskaan, mutta ruoka oli maukasta ja valinnan varaa oli paljon. Adillekin löytyi monia eri vaihtoehtoja sekä tavallisesta pöydästä että lasten omasta pöydästä. Hotellimme Prinsotel La Dorada on erittäin hyvä valinta lapsiperheille ja lapsia olikin uskomattoman paljon. Lapsille löytyi tosiaan oma buffetpöytä, riittävästi syöttötuoleja, monta lastenallasta, mini ja maxi clubit, paljon tilaa juosta ympäriinsä ja myös rauhallisia tiloja päiväunia varten. Palvelu oli todella ystävällistä, suosittelen hotellia lämpimästi jos suunnittelee matkaa Alcudiaan.

Sitten niihin ostoksiin!

Mainitsin jo aikaisemminkin etten heittäynyt ihan hillittömäksi ostosten suhteen, mutta muutama koru tarttui mukaan. Väriltään ruusukultaan taipuva rannekoru sattuu mätsäämään täydellisesti muutama kuukausi sitten Deeltä saatuihin korvarenkaisiin, ja hintaakin oli muistaakseni 3 euroa, joten se oli aika no brainer. Solkikorun puolestaan Dee osti kun oli ensin seuraillut mun kuolailua koko viikon. Mulla on aika pienet kädet ja useimmat rannekorut putoaa heti pois, mutta nää molemmat pysyy hyvin.

Tapani mukaan tuun tässä statementkorumuodissa taas vähän jälkijunassa, mutta haitanneeko tuo... Tämä ihanuus mätsää melkein kaikkien korujeni kanssa, kulta ja valkoinen kun on mun lempparit :)

Äidin ja tyttären Ipanemat :)

Viimeisenä tämä ihana sifonkinen high-low mekko ohuella kultaisella punosvyöllä. Seppälässä oli jo ennen matkaa (ja on itseasiassa nytkin muistaakseni 40% alessa) trikoomekkoja joiden pääntie ja olkaimet on ohutta kultaista punosta tai lettiä. Himoitsin mekkoa ennen reissua, mutta en löytänyt kokoani, joten ostamatta jäi. Lopulta luulen että tämä olkaimeton malli sopii mulle paremmin ja materiaalikin miellyttää enemmän. Kultavyö on myös osoittautunut monikäyttöiseksi asusteeksi.

Tämän enempää en sillä reissulla shoppaillut ja hyvä niin! :)

Besos,
Taru

eilen...

Päätettiin lähteä eilen vielä illalla käymään ystäväni luona, mutta eipä taas mennyt kaikki ihan putkeen. Olen saattanut mainita että Adi on aika liikkuvainen lapsi ja millään ei voi joka sekunti olla vahtimassa mitä neiti puuhailee. Eilen siis kun keräilin kamoja kasaan lähtöä varten, kuulin epäillyttävän (näin jälkikäteen ajateltuna epäillyttävän, sillä hetkellä selkäpiitä karmivan) kolauksen ja Adin itkun siihen perään. Tyyppi oli kiivennyt syöttötuolin päälle ja tullut sieltä pää edellä alas, ja syöttötuoli tuli tietenkin perässä. No, säikähdyksellä selvittiin taas, kuhmu ja mustelma koristaa nyt otsaa, mutta itku loppui tosi lyhyeen ja leikki alkoi uudelleen. Sinnikäs sisupussi tuo Adi, siinä nimittäin kun soittelin terkalle, Adi yritti jo kiivetä uudelleen tuolin päälle, huoh >.<

Eilisen tapaturmat ei suinkaan jääneet tuohon yhteen, nimittäin aamulla mun ihana aamiainen parvekkeella päättyi siihen että ampiainen (tai yöllisen googlailun perusteella kimalainen) oli jotenkin päätynyt mun paidan sisään ja sain selkäni täyteen ihottumaa ja punaisia paukamia. Ne on muuten edelleen pirun kipeitä, auts! Sitten lueskelin vielä että kimalainen (eli vanhalta englanninkieliseltä nimeltään dumbledore !! ) on yleensä ihan leppoisa pörräilijä, joka elää maan tasalla ja pölyttelee vaan tyytyväisenä kukkia. Ei hemmetti mikä tuuri, miten ihmeessä se oli päässyt tänne kuudennen kerroksen tasalle, kaikki yhtä parvekelasia lukuunottamatta oli kiinni, ja sitten vielä mun maastokuvioisen paidan sisään. En ollut edes laittanut hajuvettä eikä siinä vaiheessa ollut enää ruokaakaan partsilla, kukkia ei ole ollutkaan missään vaiheessa. Ugh. Jäi pieni kammo.

Olin liikkeellä pehmeissä kullan, valkoisen ja beigen sävyissä, ei mikään ihan tavallinen värimaailma mulle.

Ystävälläni on pieni vauva ja Adia vähän mietitytti että uskaltaakohan siihen vauvaan nyt koskea :D Adikin oli liikkeellä pehmeissä sävyissä.

Myöhään illalla päätin vielä leipaista piirakan, tällä kertaa mansikka-vaniljaisen. Alkuperäinen ohje mansikka-raparperi piirakkaan löytyy täältä, tätä tehdessäni vaihdoin vain raparperijugun vaniljarahkaan ja laitoin reilummin mansikoita :)

Mitäs mieltä olette kimalaisista, lasten kaatuiluista, pehmeistä sävyistä tai kesäisistä piirakoista? :)

Besitos,
Taru

espanjan ostokset

Huuh, mikä aamupäivä! Aloitettiin vihdoin systemaattinen unikoulu Adin kanssa, ja voin sanoa ettei ollut yhtään kiva eka yö.. Tiedän että monilla on vielä hankalampaa, mutta silti, lapsen uudelleen nukuttaminen neljää kertaa yössä on aika rankkaa. Aamu meni aika itkuisissa tunnelmissa, taisi pätkittäinen yö verottaa pikkuisenkin voimia, mutta äsken hän vihdoin simahti kun lueskeltiin Tiitiäisen satupuuta :)

Ajattelin tehdä hyvin hyvin pienen postauksen matkan ostoksista, ja tämäkin tulee kahdessa osassa, koska osa unohtui kuvata, kamerasta loppui akku, adi oli aika kiukkuinen... Tiedätte kyllä ;)

Ehdottomasti lempparein ostokseni on ihana oranssi mekko Adille :) Yleensä mummu pitää Adin mekoissa ja itse keskityn käytännöllisiin vaatteisiin, eli housuihin ja teeppareihin, mutta tätä oranssia sifonkiunelmaa en voinut vastustaa. Ja voi sitä iloa kun Adi sai mekon päälle, hän meni heti pyörähtelemään peilin eteen (heh, vanhempiinsa tullut..) ja halasi vielä mua iloisena :)

Isin prinsessa :)

Itselleni nappasin vikana päivänä pari kesäpaitaa. Toinen on ihanan kevyttä sifonkia farkkuyläosalla ja hopeilla napeilla, toinen kevyt puuvillapaitis peljettisomisteilla ja kultaisilla napeilla. Molemmille on löytynyt jo käyttöä :) Hihattomat paidatkin on nyt sitten näemmä löytäneet tiensä mun kaappiin, ennen en nimittäin sietänyt niitä ollenkaan.

Kaikista hyödyllisin ostos itselleni oli valkoinen tikattu clutch, tykkään siinä ihan erityisesti ulkopuolella olevasta sivutaskusta ja sisällä olevista pikkutaskuista. Kokoakin löytyy sen verran että laukku on ihan oikeasti käyttökelpoinen :)

Osasin tällä kertaa hillitä shoppausintoani niin ettei näytettävää ole kovin paljoa, näiden lisäksi mukaan tarttui muutama lelu Adille (saatan jättää ne ihan suosiolla esittelemättä, kaikki on varmasti nähneet ämpäreitä ja lapioita ennenkin), sandaalit Adille, yksi mekko ja pari korua.

Saapa nähdä pääsenkö tänään vetämään tuntia puistoon, sää näyttää aika epävakaalta... Peukut pystyssä että aurinko ilmestyisi iltapäivällä!

Besos,
Taru