perjantai 30. elokuuta 2013

huono bloggaaja


Juttelin muutama viiko sitten (kyllä, muutama viikko! aika lentää hirmu vauhtia) parinkin kaverini kanssa siitä miten huono bloggaaja oonkaan. En kanna kameraa mukana joka paikkaan ja kotonakin yritän lähinnä pitää sen erään tahmatassun ulottumattomissa. Postauksia ilman kuvia en halua tehdä, koska en itsekään yleensä jaksa lukea postausta jossa ei ole kuvan kuvaa. Puhelimeen tallentuu lähinnä huonolaatuisia omakuvia ja kuvia Adista. Mutta hei, selittelyt sikseen, parempi myöhään kuin ei milloinkaan eiks jeh.

Tuntuu että kaikki päivät menee vaan suunnitteluun ja jahkaamiseen. Kokkaillessa mietin että pitäis vähän tehdä töitä, töitä tehdessä mielessä pyörii opiskelut ja opiskellessa mietityttää kotityöt. Ja tietenkin on Adi joka pyörii muuten vaan koko ajan kaikkialla ;) Aikaa vaan ei oo ikinä riittävästi. Naputin äsken kouluhommia koneella oikein urakalla, mutten saanut aikaseks mitään valmista. Illalla on vielä töitä ja tietysti Adin kanssa kaikki tavalliset rutiinit.

Viime vuonna ehdin suorittaa muistaakseni 13 kurssia. Tänä vuonna tavoite on 23. Viime talvena tuntui ettei ollut riittävästi aikaa, joten tän talven tavoite on vaan rämpiä läpi. Nyt vielä jotenkin jaksaa sinnitellä iltaisin hereillä kun ei oo pilkkopimeetä, mutta joulukussa tilanne onkin jo toinen. Kylmyydestä puhumattakaan.

Nyt alan oleen jo aika fiiliksissä syksyn tulosta lähinnä Adin uusien syysvaatteiden takia. Itselleni oon napsinut Seppälästä vaan kesävaatteita.








Eipä näistä taida olla paljoakaan iloa pakkasten saavuttua, mutta ainakin voin sitten pimeinä talviaamuina muistella niitä kesäpäiviä kun saattoi lähteä ulos minihameessa ja crop topissa.

Ennen koulunalkua ehdin panostamaan meikkaamiseenkin enemmän, nyt ehdin hädin tuskin vetämään bb voidetta, kulmakynää ja ripsaria naamaan. Ei sillä etteikö ulos voisi lähteä ilman meikkiäkin, olo vaan on paljon ihmismäisempi jos on vähän edes laittautunut.




Kuinkahan monesti oon näiden kuluneiden viikkojen aikana meinannut aloittaa postauksen mutta joutunutkin hoitamaan jotain muuta ensin. Eikä laiminlyönti koske pelkästään blogia. Myös ruuan taso on huonontunut, uni on jäänyt vähemmälle ja parisuhteen hoito? En edes muista mitä se on. Mietin kuinkakohan kauan jaksan elää niin että kaikki päivät on vaan sinnittelyä. Illalla huokaisen helpotuksesta ja istahdan koneelle rentoutumaan, mutta jo parissa minuutissa tulee huono olo siitä että hukkaan kallista aikaa laiskotteluun. Ehkä jos vaan jumitan koneella tai luen sängyssä, aika jotenkin hidastuu ja seuraava aamu ei tuukaan. Ei tarviikaan aloittaa taas samaa rutiinia, joka nykyään alkaa aamuisin niskojen venyttelyllä, ne kun on koko ajan jumissa ja aiheuttaa päänsäryn melkein päivittäin.

Ihan kiva huomata kuitenkin että vaikka on aika rankkaa niin yleisesti ottaen olo on positiivinen. Nytkin on hyvä fiilis siitä että sain pitkän tauon jälkeen edes jotain blogiin, vaikka kyseessä onkin liibalaabadiipadaapa sekalainen kuvaoksennus. Kyllä tästä sekamelskasta vielä elämä saadaan! ;D

Mmmmmua,
Taru

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti